Tavallista voimakkaampien tunteiden purkamiseen kehittyi aivan oma voimasanasto. Kerätäänpä tähän galleriaan parhaat talteen…
. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
Tavallista voimakkaampien tunteiden purkamiseen kehittyi aivan oma voimasanasto. Kerätäänpä tähän galleriaan parhaat talteen…
13 kommenttia
Tämän artikkelin kommenttien RSS-syöte
helmikuu 18, 2008 klo 12:08 am
Pasi Hieta
Niin kun kiroileminen oli vähän niinku out seurakunnallisisa ympyröisä, mutta sehän ei tarkottanu sitä, etteikö voimasanoja ois käytetty. Tuomo heitti nuo sianjalat kehiin jossain aiemmasa keskustelusa. Siitä se ajatus sitte lähti. Itellä tuli ensimmäiseksi mieleen:
Voi pässi!
helmikuu 18, 2008 klo 6:39 pm
Kari Ketonen
Jos harmistumisen aste ei ole kovin suuri, on arempikin srk-nuori saattanut sanoa: voi että. Paino todennäköisesti jälkimmäisellä sanalla.
helmikuu 19, 2008 klo 11:41 am
marjukka
Erkki sai aina syyt niskoilleen eli “Voi Erkki!”. En tiedä, kuka se kaikenkestävä Erkki sitten oikein oli. Toisinaan painotettiin voimakkaasti alkutavua ja Erkki kuulosti lähes örkiltä.
helmikuu 19, 2008 klo 6:40 pm
Pasi Hieta
Voimasanojen käytösä kyllä pastori Nuutinen oli oma lukunsa ja aivan omaa luokkaansa. Pekan päräytykset ei ollu mittään varsinaisia kiertoilimasuja.
helmikuu 19, 2008 klo 8:44 pm
Juha Harju
Kesän -83 riparilla otettiin Sepin kanssa leiriohjaaja Väisäsen sängystä se puupohoja poies ja jätettiin pelekät patjat siihen sänkyyn “kellumaan” ja kun Ahti hokasi sabotoinnin, kaikui Kultalassa isosti “EI KERTAKAIKKIAAN !!!POJAT OVVIENEET MUN SÄNGYSTÄ POHOJAN!!!!!!” Vaikka kyse oli voimasanaa korvaavasta komponentista, sanaa “kertakaikkiaan” käytettiin myös kuvaamaan hämmästystä ja myös ihan ilman mitään syytä, aihetta tai paikkaa elikkäs melko monikäyttösana oli se
helmikuu 19, 2008 klo 10:45 pm
Teija
Muistanko väärin vai oliko “Voi elläimen käsi” tämän ajan tuotoksia…
helmikuu 19, 2008 klo 11:38 pm
Pasi Hieta
Kyllä määki muistan elläimen kättä käytetyn. Jotenki siitä tullee Panu mieleen.
Lainaus Onnilta Jalakapalluaki pelattiin -ketjusta: “Oisko tuo ollu samainen vuosi kun käsite gögl sai alkunsa…?”
Sanoisin että GÖGL oli 80-luvun loppupuolen tuotoksia. Käytettiin myös voimasanan korvikkeena.
helmikuu 20, 2008 klo 3:03 pm
Mallu
Yritin ite miettiä noita sanoja/sanontoja, mutta ei tullu muka mitään mieleen, vaikka tiedän, että olihan niitä käytössä jos jonkinmoisia. Nyt kun luin nuo “voi elläimen käsi” ja “kertakaikkiiaan”, niin ne kuulostaa oikein tutuilta ja olivat hyvinkin ahkerasti käytössä.
helmikuu 20, 2008 klo 3:10 pm
Mallu
Nyt tulikin heti mieleeni, että kaikkeenhan vastattiin yleensä aina “NIIN VARMAAN”, mutta nyt en muista käytettiinkö tätä koulussa vai ihan seurakunnassakin?? Mikkosen Jussi tulee tuosta kommentista mieleen, käytti sitä useinkin, mutta mehän oltiinkin Jussin kanssa samalla luokalla. Terveisiä Jussille!
helmikuu 20, 2008 klo 7:06 pm
marjukka
Mää muistan, että joskus joku hoki, että “Voihan Venäjä!”. Se jäi mieleen. Silloin ei ollut Venäjää.
helmikuu 20, 2008 klo 9:33 pm
Juha Harju
Minun toinen serkkupoika (ei se muusikko) hallitsi aika laajan kirjon sanallista voimaa… eiköhän se Kesis eräänkin kerran raikunut, muistelen ma…
helmikuu 28, 2008 klo 2:50 pm
Kirsi Asikainen (os. Kallio)
Mää oon nauranu ihan räkänä, ku oon lukenu näitä juttuja täältä. En ollu tuosa tappaamisesa, ku en ollu siitä kuullu. Muistatteko niitä eipä ehkä -juttuja, no ei mulla ehkä ollu kylymä sillon, kun olin ihan jääsä jne…Puhun kyl oikeesti tätä nykyä tsadii, patsi sillon, kun käyn Raahes
t. hulttioteologi
helmikuu 28, 2008 klo 7:26 pm
Mallu
Mää ainaki muistan nuo “eipä ehkä”-kommentit tai siis nyt palautau mieleen, ku Kirsi mainitsi ne ääneen. Ne oli niitä joita tiesin olevan, mutten muistanu…