Tähän kulukupeliketjuun autot, mopot, fillarit, miksei veneetkin, varsinkin dieselmoottoriset plootusta tuunatut huvijahdit. Sekä kolarit ja muut liikennehilloutumat…
Pullapitkua ja gospelmussiikkia – 20. Raahe Gospel
. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
27 kommenttia
Tämän artikkelin kommenttien RSS-syöte
helmikuu 7, 2008 klo 8:59 pm
Pasi Hieta
Muissa ketjuissa jo sanottua liikennevälineistä:
”Saappi ja peräkärry oli kyllä toimiva yhistelmä. Sanon tämän kokemuksesta, kun se mun FIAT 127 vm -78 rek.nro. VHM-167 oli myös kerran Saapin peräkärrynä kun tultiin Lohtajalta takasinpäin. Ja minä olin sen peräkärryn kuljettajana.” – pasi –
”Me ajettiin Rönnin Markon kanssa yhtenä yönä,kun isosina oltiin, Saarelan Panun Anglialla rannassa.” – tuomo –
”Kerran sitten ajeltiin vähän kilpaa Ouluntiellä Pekan kans, mää Corollalla ja Pekka tietysti pottusaabilla.” – mika –
”Minä kun olen entinen koripalloilija myös, pyysin seuran keltaista Ford Transit:ia lainaksi.” – sami -
”Hauskaa on se että vielä muutama vuosi sitten olin sillä samalla ducatolla Lapin keikalla kuin millä ajeltiin pitkin suomea kymmenen vuotta aiemmin. Sillä reissulla rengas räjähti, löpöt valui maahan ja oikeastaan mikään sähkölaite ei toiminut. Sen jälkeen sitä firmaa ei enää ole käytetty. Mutta halpa se oli.” – lauri –
” Salossa oltiin Männikön Markun kanssa liikenteessä joskus 90-luvun alkuvuosina vanhalla Mersulla. Mittari oli muistaakseni pyörähtäny jo ympäri ja se oli miljoonamittari.” – pasi –
” Niin malttamaton olen teitä tapaamaan, että en meinaa polkea Tunturilla, jota Pasikin on mopolla tuiskussa lykännyt kohti Tarpiota” – kristiina –
” Ukkosen Joukolla oli hieno keltane Lada 1500S. Sitte piti lähtä takasi Raaheen. …Minä rattiin. Ajokokemus vähänen, seki isukin hyvänastasella etuvetosella ja nyt huonokumisen takavetosen rattiin ja tiet kalajamalla. – kari -
Muita kulkineita, joita tuli hakematta mieleen: Nessen satakuutioinen Yamaha, Wentinin Lassen Fiat 500 (jonka meinasin ostaa), Kinnusen kuussatanen ja Mini, joka oli meillä hääajelullaki ajoneuvona. Tästä on hyvä muiden jatkaa…
helmikuu 9, 2008 klo 9:02 pm
Juha Harju
Kesän -86 lämpimillä oli kohteena jotain futiksenpeluuta siinä Merikadun koulun “takana” venelaitureiden lähellä. Ajoin sinne samanlaisella 96-Saabilla kuin tuo kuvassa oleva Kantasen helmi. Ihan siinä kentälle tullessa vedin asfaltilla ratin tiukkaan oikeaan ja kaarsin komeasti Saapin parkkiin, mutta autosta ulos noustessa maankamara tuli ihmeen nopeasti vastaan…(???) ja lähempi auton silmämääräinen tarkastelu sitten pian kertoi, että vasen etupyörä kenotti vaakatasossa lappeellaan maata vasten ja oli keikahtanut sinne auton alle. Eikaitsiinä, alatukivarren kiinnitykset olivat repeytyneet irti pohjalevystä ja auto olikin sitten mallia “Matala-Custom-Saab” ja kyllähän siinä aika moni ihmetteli tapausta sekä ääneen että hiljaa mielessään…
En oo sitten futikseen sen jäläkeen koskaan pitäny moista kiirettä…
helmikuu 10, 2008 klo 12:05 pm
marjukka
Me ainakin vintattiin alakuaikoina polokutapyörällä = ) Saloisista tyttöjen kanssa. Mulla oli Terässiipi, viisi vaihdetta. Oli keli mikä hyvänsä, niin kesikselle oli päästävä. Tarakalla kulkivat hanskat ja muu varavaatetus myös heinäkuulla. Pysyi kuntokin korkealla. Muistan hämärästi eräänkin kerran, kun tultiin uudenvuodentapahtumasta keskellä yötä pyörillä ja lunta oli pyryttänyt kiitettävän paljon pyörätielle. Se oli umpihankipyöräilyä!
helmikuu 10, 2008 klo 12:15 pm
Kari Ketonen
Polkupyörä tai mopohan se oli sillon yleisin kulkine. On jääny mieleen, että joskus sitä tuli norkoiltua ulkona vielä pitkään lauvantain ja sunnuntain välisenä yönä, kun ovet oli seuriksella jo lukossa, mutta porukkaa koolla. Sillon saatto olla pakkaskelillä kotia polokiessa ihan jääsä! Luulisin, että tällä pyöräily/mopoilun saralla erityisesti piehinkiläisillä tai sieltäpäin olevilla sillosilla nuorilla on erityisiä sankaritarinoita kotiinpaluista ynnä muista kulkemisista kerrottavana.
helmikuu 10, 2008 klo 9:43 pm
Juha Harju
Piehinkiläisenä voin kertoa, että erityisiä tarinoita, ehkä jopa senkarisellaisia todellakin on kerrottavana…
Yhdestä sellaisesta on maininta tuolla aiemmin ja siihen liittyy se Saloisten treenikämpällä yöpyminen, josta tuli jonkunlaista noottia “ylemmältä” taholta myöhemmin.
Kesät talvet kolme vuotta on pitkä aika polkupyörällä ja miksei mopollakin…
helmikuu 11, 2008 klo 10:11 pm
Pasi Hieta
Kyllä sitä ajottain tuli pyöräiltyä melekosia määriä, etenki ku oli kavereita sielä Tarpion perillä
Muistan kerran ku olin ihan nöösinä pellaamasa seurakuntalentopallua Oravan koululla. Pelien jäläkeen kuulin kun Tuomo ja Marko pohtivat, että lähtiskö pikasesti käväseen kesiksellä. Se oli kevättä ja ilimat oli jo vähä lämmenny. tämä jäi mulle mieleen varmaan siksi, että en siinä vaiheesa vielä tienny misä koko kesis on. Jäläkeenpäin selevis, että olihan sinne matkaa Salosista kilometritolokulla. Aika pitkä matka lähtä pikasesti käväseen mutta ei pojat kyllä tuntunu olevan matkasta moksiskaan.
helmikuu 11, 2008 klo 11:43 pm
stefan kinnusberg
Minulla on ollut loistavia kulkuvälineitä.. Ja yksi oli se takavetoinen vauhtihirmu, FIAT 600. Kerran taas oltiin Kultalassa nuorten illassa ja omalla autolla ja oli vielä talvi. Mutta kuussatasessa kyllä lämpöä riitti. Tuohon vauhtihirmuun, varsinkin nuoremmalle kuskille, liittyi yksi ylivoimainen ominaisuus, nimittäin kässärikäännös. Sitä tulii väännettyä jäällä ja pienillä teilläkin, tilaahan ei paljoa tarvittu.
Niin, siellä kultalassa jostain syystä lähettiin Kärenahon Pekan ja muistaakseni Harjun Juhan kanssa muuten vaan ajelulle ja täräytin sitten malliksi yhden käännöksen ihan siinä Kultalan parkkipaikan suulla. Käännös jäi vajaaksi niiltä osin, että kylki mätkähti lumipenkkaan. Eihän siinä sen kummenpaa.
Mutta kuinka ollakaan, seuraavana päivänä, kun olin raahen kirkossa aamulla parkkipaikalla, joku tuli sanomaan,että sun takapyörä on melkein irti. Voi kauhistus, sitä kattomaan ja repimään ja ajamaan. Jälki oli mutkaista, mutta rengas kiinni. Soitin, en kännykästä, lopuksi isälle, mikä ohjeeksi. No isä kattomaan ja pienen pohdinnan jälkeen sanoi, että renkaan vanne oli jostain syystä painunut sisään! Silloin muistin edellisen illan ja penkan ja kässärikäännöksen..
helmikuu 11, 2008 klo 11:56 pm
stefan kinnusberg
Ilimat oli keväällä jo vähän lämpimämmät.. Ja aamun että yön tuoksut on painuneet eräistä vempeleistä mieliin.
Yhdeksännellä luokalla minä ja Seppo olimme tyttöystäviemme luona, sama rivitalo. Toisinaan läksimme yhtäaikaa eteläänpäin, minäTarpioon ja Seppo pitemmäs Piehinkiin.
Matka taittui näppärästi. Seppo ajoi tunturimopolla ja minä peesissä olkapäästä kiinnipitäen. Saatettiin jossain välissä kääriä se aroma. kertaakaan ei kaaduttu. Pensa, lumi/jää, sulava tie.
helmikuu 12, 2008 klo 10:43 pm
Juha Harju
Kässärikäännöksistä on ainahin minulla jäänyt parhaiten mieleen Markon slaidi siinä Oravan koulun ohittavalla tiellä. Sitähän me katselimme isolla porukalla isolta 45-tuumaiselta skriiniltä sieltä koulun päätyikkunasta. Tercelille ei käynyt sinänsä kovin loistavasti siinä pyörähdyksessä.
helmikuu 12, 2008 klo 11:07 pm
Kari Ketonen
Mopoilusta tuli seuraava juttu mieleen, voi kyllä olla,että tämä on seitkytäluvun kamaa, mutta ei kai haittaa. Mulla oli Solifer SM ja tultiin kaverin kans kasitien reunaa Raahesta Saloisiin. Kaveri oli pyörällä ja mää mopolla. Esson suoralla kyllästyttiin siihen mateluun ja otettiin kaikki puolitoista hemmaa käyttöön ja kaveri hinaukseen. Matka taittui, mutta poliisit tuli vastaan. Ne olikin tarkalla päällä ja pysäyttivät ja kaikeksi huipuksi ottivat maijan takapenkille puhutteluun. Se oli jo noloa, mutta sitten kävi vielä niin, että Harttusen Esa sattu kavereineen ajamaan Eskortilla ohi ja pahus tunnisti sen mopon siinä maijan vieressä. Kohta se ajo hittaasti sen polliisiauton ohi ja sieltä takapenkiltä sitten seurattiin niitä virnisteleviä naamoja sieltä Eskosta. En muista, monestiko ne sen juhlavan hiljaisen ohituksen teki, mutta mieleen se jäi.
helmikuu 13, 2008 klo 12:29 am
Pasi Hieta
Tuosta Karin tarinasta tuli mieleen vähä samankaltanen juttu. Tulin omalla Fantic-merkkisellä mopedillani keskellä yötä jostaki riennoista. No meille kotia piti ajjaa noin 300 metriä semmosta katuvalotonta korpitaivalta. Justiin ku olin kääntymäsä siitä valaistulta tieltä sinne mehtään tuli polliisiauto vastaan. No ne tietenki luuli että mää lähin niitä sinne pöhheikköön karkuun ja lähtivät perrään. Niin olisin teheny itekki heijän sijassansa. Maija saavutti huimaa vauhtia kiitäneen kakspyöräsen semmosen 50 metriä ennen meijän kotimökkiä, ovenpielesä palava valo jo näky vitikon läpi. Ymmärrän täysin, että virkavalta ei meinannu uskoa, ku kakstahille dunkkaava nulikka vakuutti että “tuola mää asun, ihan tosi”.
helmikuu 15, 2008 klo 1:26 am
Marko Rönn
Sonpojat nii ettei kässäriä opi muutenku vetelemällä kässäreitä aina kun on vähänki saumaa – siis aina. Minä olin jo varsin harjaantunut kässärinvetelijä siinä vaiheessa kun kortti oli ollut taskussa abaut 5 kk. Hommahan meni varsin tyyliikkäästi siten että olin siinä jo koulunkäyntipakkoni saanut suoritettua ja piti koulun ohi ajaessa poiketa katsomaan oisko jätkät koulun aidan takana tupakalla, paitsi että Juha ei polttanut silloinkaan, ja tuskimpa edelleenkään. No, lähestyin tilannetta vaadittavalla tilannenopeudella ja kun huomaan että ketään ei olekaan tupakalla, tuumaan että hukkareissu, ei muutaku takaisin ja kässärit kehiiin. Se lähtee mallikkaasti nopeutta pudottamatta jos kiihdtyttämättäkään, loiva koukkaus vastapuolen kaistan kautta ja määrätietoisesti jälleen oman kaistan aivan äärimmäistä reunaa viistäen ohjataan jyrkästi tien keskikohtaa kohden. Samanaikaisesti kässäristä nopealla yhtäjaksoisella kiskaisulla irroitetaan takapyörien pito. Tässä vaiheessa täytyy muistaa nopealla reagoinnilla kääntää ohjauspyörää jo alkaneen liuún vastakkaiseen suuntaan. Älä katso missään vaiheessa taustapeiliin. Takaa saattaa lähestyä joku keski-ikäinen yrittäjä sinua huomattavasti suuremmalla nopeudella aikeissaan juuri lähteä ohittamaan mokomaa 80-lätkäläistä.
helmikuu 15, 2008 klo 11:27 pm
Pasi Hieta
Viijen kuukauven ajokokemuksella kuljettajat on keskimäärin omasta mielestään parhaimmillaan
Mulla oli vissiin vähä muttei palijo enempi ajokokemusta ku lähin soittokämpältä kaupunkiin sieltä Satamakankaan kautta. Rymmyyttelin sillan yli kohti sitä rautatehtaalta tulevan tien T-risteystä. Tehtaalta päin tuli sankasti autoa yhtenäisesä jonosa, iltavuoro oli vissiin justiin loppunu. Minä alon jarruttammaan, mutta mittään ei tapahtunu. Tie oli peilijääsä ja rattaat sutina ihan laillisillaki noppeuksilla. Viimesenä keinona keksin, että hivutan iihaan vaaroovasti auton siihen tienposkesa olevan lumipenkan päälle. Hyvä idea, hankala toteuttaa. Heti ku vänkärinpuolen renkaat otti kiinni siihen penkkaan, auto pyörähti ympäri, lumi pölisi ja kuski sai kokemusta matkustajan roolista. No siinä kävi kuitenki hyvin. Ku lumi laskeutu, auto oli tienposkesa kinoksen vieresä perä aiempaan menosuuntaan päin. Minä pohjoispohjalaisittain tarkistin ensin että näkikö kukkaan ja jatkoin sitte ölövinä matkaa takasi kirkolle päin.
helmikuu 16, 2008 klo 4:14 pm
Kari Ketonen
Niin, tässähän oli kyseessä pelkkä u-käännös.
helmikuu 16, 2008 klo 9:18 pm
Pasi Hieta
Näin minäki sen jäläkeenpäin ajattelin. Ajokkina oli muuten Nissan Cherry, joka oli muuten mainio kärry, mutta siinä ei ollu palijo peltiä siinä maalipinnan alla ja se vähäki ruostu yliluonnollista vauhtia. Jos se hapettuminen olis vähäkään nopiammin edistyny niin siinä ois ollu näkyvä liekki.
Siitä Nissanista tuli mieleen vielä yks juttu. Koivuluotoon mentiin pellaan jalakapallua ja minä pysäköin sen Nissanin kentän laitaan. Kävelin kentälle, ja ku olin semmosen kymmenen metrin pääsä autosa, sieltä alako kuulumaan jotain ihime rytkettä. Ensimmäinen ajatus oli, että enkö mää sammuttanu sitä ja toinen että tämän täytyy olla sitä jäläkikäyntiä. No lähin kattomaan että mistä on kysymys ja selevishän se. Stereot oli jääny päälle (ja ne stereot muuten myöhemmin varastettiin siitä autosta Salosten kirkon pihalta) ja uus biisi oli lähteny soimaan. Ja se biisi oli Van Halenin Panama, josa on semmonen rumpurytkytys alusa. Sinne kymmenen metrin päähän se kuulosti ihan siltä ku auto olis jääny käyntiin. Sitte ku pääsee Alex Van Halenin kans juttusille täytyy kertua sille tuo juttu.
helmikuu 17, 2008 klo 9:13 pm
Kari Ketonen
Vois tulla Aleksille mussiikillinen kriisi, kun sille kertosit, että teijän musa kuullostaa Nissan Cherryn jäläkikäynniltä!
helmikuu 18, 2008 klo 5:47 pm
Pexa
Voi luoja nuita teijän muisteloita. AIVAN MAHTAVIA!! : ) : ) : )
helmikuu 18, 2008 klo 9:07 pm
Kari Ketonen
Voi, voi, kun tuli taas kirjotettua harkihtemattomasti. Mistäs minä voin tietää, minkälainen alkukantanen, takapotku-nikotus biitti tuosta Nissanin jälkikäynnistä irtosi ja sehän voisi sellaisenaan toimia inspiraation lähteenä vaikka minkälaiselle staralle.
helmikuu 18, 2008 klo 11:30 pm
Marko Rönn
Saatto muuten olla Kala-Einarilla hiukan haavi auki kun oli Thompsonin rannasa vejetty Nissan Serri poikittain siihen verrattain kapean aallonmurtajapenkereen ihan alakupäähän. Kala-Einari kun saatto tulla aamusella sieltä mereltä. Tarinahan saa alakunsa jälleen kerran yöttömän yön inspiroimana. Täytyy todeta että oli meitä poikia, rällättiin keskellä yötä pitkin kyliä kuin Euran Daltonit konsanaan. Käytiin mm. Parrin kallioilla remuamasa, ihme kyllä kukaan ei pudonnut mihinkään. Sitten jotenkuten päädyttiin kylän pintaan ja jotain piti keksiä. Sielläpä niitä oli kalamiesten autoja muutama nätisti parkisa penkereellä ja jostaki välähti päähän voimaintunnosa koittaa että liikkuisiko ihan käsivoimilla. No liikkuhan se varsin kevyesti. Sitäpä sitten jonon viimeinen Serri käännettiin tielle poikittain, jolloin loput jäi sinne perällä hyvin pitkälle mottiin, kun sitä Serriä ei mahtunu ohittaan.
helmikuu 19, 2008 klo 6:49 pm
Pasi Hieta
Harmi kun se Raahen koripalloijoitten Transitista kertova Samin juttu hautautu tuonne aikasemmat viestit -sivulle. Siinä oli semmosta juurevaa nuorten urosten touhuilumeininkiä, ku tunkki lävisti helemapeltiä.
Kulukupeleistä täytyy nostaa esille sympaattinen Volkswagen-osasto eli Salen Kleinbussi ja Tatun kupla. Kummasaki oli samanlainen ruohonleikkurimainen soundi.
Kulukupelihän se on venekki. Muistu mieleen yks kerta, ku Juuso ajo semmosella tuulilasivenneellä sieltä mereltä päin kesiksen saunanrantaa kohti melekosella vauhilla. Ite muistan istuneeni rannalla jossain seurasa, ja seurueella leuka kyllä loksahti, ku Juuso oli suunnilleen viijen metrin pääsä rannasta mutta vauhti ei ollu hijastunu yhtään. No siihen se vetäs sen veneen rannalle niin että potkurin ja rantaviivan välliin jäi ainaki metri kuivaa maata.
helmikuu 19, 2008 klo 7:10 pm
Outi H
Voi Onni, Onni… Se sun KAUHIAÄÄNINEN Teezetaärrä vai mikäsenyolikaan kevari, sen suloääni säilyy muistoissani ikuisesti! Ku joskus aamuyöllä nakkasit sillä mut kottiin Pattijoelle, niin sen pyörän ääni kuulu vielä sillonki meijän pihhaan, ku olit Ollinsaaren risteyksessä menosa! Eikä siinä Kenun pyöräsäkkää palijo sen hennommin ne desipelit soinu…
Muistaako kukkaan, kuin monta ihmistä me saatiin mahtumaan meijän Carinaan? Oliko 11 vai jopa enämpi?
helmikuu 19, 2008 klo 7:53 pm
Mallu
Joo, pyörällä sitä vintattiin kesät talvet Saloisten ja Raahen väliä, millon nuorteniltaan, millon jatkoille, millon Kesikselle ja millon minnekin, tietty yötä myöten. Pitää oikein pinnistää muistia mitä kaikkea sitä touhuttiinkaan tuollon kaheksankytluvun alkupuolella ja puolivälissä.
helmikuu 25, 2008 klo 11:43 pm
onni
Moikka Outi, Se mun kevari oli Yamaha RD ja sen ääni oli niin iso etten ihmettelis vaikka ois aiheuttanu pari maanjäristystä jossain maapallon toisella puolella. Mutta sehän ei menoa haitannu. Mulla on tälläkin hetkellä iso ääniset Yamahat, rummut siis. Soittokaverit on sitä mieltä, että niissäkin liian iso ääni. Minen ymmärrä;)
maaliskuu 1, 2008 klo 2:55 pm
Petri V
No, täällä puhutaan ihan ‘autoista’
Taisipa sitä tulla ajeltua sinisellä 96 Saabilla (joka meni Juhalle Piehinkiin varaosiksi), vihreällä Skodalla (sellainen takatuuppari-takamoottori), oranssilla Ladalla (!) 1200 S, äidin ruskealla Opel Kärsällä, omalla valkealla Volvo Amazonilla ja sitten oranssilla Opel Kadetilla tulla useampi reissu heitettyä. Ja sitä kevarilla Yamaha RD 125, jossa vielä Micronin tehoputki (tehosta en tiedä, äänet oli mahtavat!). Tuosta Amazonista sellainen tarina, että ostin sen eräs keskiviikko ja lähdimme siskon kanssa Rantsilaan mummolaan ja eiköhän se soratiellä pyörähtänyt katon kautta ympäri, oli nimittäin alamäessa irtosoraa. Meille ei käynyt kuinkaan, vaikka Amazonissa ei ollut edes turvavöitä. (!) Taputtelin sitä kylkeä hieman kymmenen kilon hienosäätölekalla ja kumivasaralla kuntoon ja ei muuta kuin tiukkaa ajoa. Eräällä ajoreissulla Raahessa rannalla poliisisedät pysäytti ja antoivat sakot (tai muistutuksen) pyörätiellä (!) ajamisesta. Kyselivät myös kovasti, missä olin auton rutannut. En kertonut tarkkaa paikkaa, olisivat muuten varmaan sakottaneet siitä kolaristakin (liikenteen vaarantaminen?).
btw, tuo Kadett liikkuu nykyäänkin Raahessa, on maalattu mustaksi ja möin sen äidin miehen pojalle vuosi sitten….
maaliskuu 1, 2008 klo 10:31 pm
Pasi Hieta
Nyt muuten unohit mainita yhen kulkupelisi eli sen kasikymppisen Yamahan. Vai oliko se satakuutioinen? Sen paras puoli tais olla, että sillä ei voinu loukata ittiään, oli se sen verran nuhanen laite, jos oikeen muistan. Sammaa luokkaa oli meikäläisen 90-kuutioinen Kawasaki, josta simahti inssiajosa vilikut. No viisailin käsillä suuntamerkkejä ja sain kortin.
maaliskuu 9, 2008 klo 9:42 pm
Juha Harju
Petrin Amazooniki vietti “rusinana” tuon pyörähdyksen Piehingissä melkoisen monta vuotta, kunnes se muistaakseni päätyi lopulta johonkin Kopsaan…
Kasikymppi-Jammu puolestaan taitaa majailla tälläkin hetkellä Piehingissä
maaliskuu 25, 2008 klo 11:09 pm
Sorri
Kasikymppiseen jammuun pitää kyllä kommentoida, että “äkänen” oli. Määhän en koskaan saanu hommattua kevarikorttia, mutta muutaman kerran ihan vaan pikkasen lainasin Petrin Jammua. Kerran kokkeilin malamitiellä siinä vesitornienmäessä että paljonko se kulukee ja 88 km/h meni. Muistan vieläkin, oli se niin jännää :-p